Dr. Hannes H. Gissurarson farinn aš lęra af fręgasta skólaspekingnum

Jį, nś er hann tekinn til viš aš lęra aš feta mešalveginn hjį Thómasi okkar frį Aquino! Thomas-Aquinas-Black-largehttps://hannesgi.blog.is/blog/hannesgi/entry/2228973/

Žaš skal žó tekiš fram, aš ekki merkir žetta, aš Thómas hefši skrifaš upp į allt hjį Hannesi eša hjį öšrum fręšimanni, sem hann dįist aš, Lysander Spooner. Hannes fęr t.d. ekki stušning Thómasar viš vęndi og ašra ósišlega hegšun, enda skašar vęndi ekki ašeins žau tvö, sem taka žįtt ķ žvķ, heldur ašra ķ framhaldi af žvķ, meš kynjśkdómasmiti og śtbreišslu slķkra sjśkdóma, meš upplausn hjónabanda og fjölskyldna og meš misnotkun kvenna, jafnvel mansali.


Lķfiš er fallegt --- og žess virši aš lifa žvķ

Róbert Wessman og Ksenia Shak­hmanova eiga von į barni ķ aprķl. Žaš segja žau örugglega bęši, athafnamašurinn į myndinni ķ mešfylgjandi Mbl.is-frétt og hans lukkulega unga frś, bęši ķ hvķtu (žó ekki dśšuš!) og mįtulega tönnuš. Og žau trylla vķst netiš meš žessari fallega teknu mynd.

Og hér er viš hęfi aš segja: Til hamingju! 

(Sjį nįnar fréttina:)


mbl.is Róbert Wessman og frś trylla netiš
Tilkynna um óvišeigandi tengingu viš frétt

Einn Poirot ķ senn

Merkilegt hve oft žaš skuli notaš ķ kvikmyndum og žrillerum aš gera samkyn­hneigša aš mišpunkti fléttna og atburša. Žannig var ķ Agöthu Christie-mynd Sjón­varps­ins ķ kvöld, glęsi­legu stykki (Cards on the Table, meš Poirot), og hver žekkir ekki njósna­myndir žar sem ašal­persón­an er upphaf­lega hönkuš į kynhneigš sinni og sķšar beitt fjįrkśgun eša hótun um uppljóstrun ef hśn sam­verkar ekki meš žeim, sem žar meš hefur öšlazt vald yfir henni.

Gaman var ķ žessari mynd hvernig Agatha gamla lék sér aš įhorfandanum (bzw. lesanda sögunnar) meš žvķ aš beina gruninum aš einni persónu žar eftir ašra, unz jafnvel lögregluforinginn, Supt. Wheeler, var ekki undanskilinn og virtist žį sį eini eftir, sem kęmi til greina!

En ritari Roberts lęknis hafši meš sķnum óbeina hętti bent Poirot į, aš ekki vęri allt meš felldu meš meinta kvensemi žess lęknis; hann hafši aldrei svo mikiš sem reynt viš ritarann, og žegar Roberts reyndi undir lokin aš sverja af sér raunverulega kyn­hneigš sķna, gefandi "she“s just a secretary" sem įstęšu įhugaleysis sķns, svaraši hinn glöggi Poirot: "Non! Elle est magnifique!" og žarna kom ķ ljós, hve aušvelt žaš hafši veriš fyrir sófasetu­manninn aš sjįst yfir hiš augljósa og fara žannig į mis viš aš geta ķ framhaldi af žvķ endurskošaš allt samhengiš meš Craddock-hjónin.

Aš vķsu kemur žaš ķ ljós viš aš hugsa aftur um įhorfiš, aš sum atrišin, sem sżnd eru į skjįnum, geršust ekki ķ raun og veru ķ sögužręšinum, heldur eru žar eins og viškom­andi ašilar bįru žeim žar vitni (eins og Roberts lęknir um frś Craddock og įstleitni žeirra og eins og sumar drįpssenurnar sem eru žarna bśnar til (flestnir lįtnir reyna sig viš drįp herra Shaitana!), žannig aš įhorfandinn var meš žessu sjónręna og trś į žaš, sem žar var sżnt, į mešan leiddur afvega og gat žį sķšur rįšiš gįtuna.

Skemmtilegur žriller og nóg af moršunum, sem öll voru raunveruleg ķ sögunni!


Innskrįning

Ath. Vinsamlegast kveikiš į Javascript til aš hefja innskrįningu.

Hafšu samband